Moni aloitteleva taidemaalari valitsee akryylivärit öljyvärien sijaan koska ei halua kikkailla erilaisten maalausaineiden kanssa. En sinänsä ihmettele tätä, sillä öljyvärimaalauksessa käytettävien kemikaalien lista kuulostaa kieltämättä pitkältä. Tarjolla on öljyjä, hartseja, liuottimia, vernissoja, sikkatiiveja jne. Aloittelijalle öljyvärimaalaamisen teoria saattaa näyttää ylitsepääsemättömältä suolta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Öljyväreillä pääsee yllättävän helposti alkuun kunhan vain tuntee muutaman perusasian – loput hienommat hifistelyt voi opetella sitten myöhemmin vuosien varrella.
Selitän tässä postauksessa mahdollisimman tiiviisti, miten öljyvärejä ohennetaan ja miten maalaaminen etenee eri työvaiheissa. Yritän siis anta lukijalle tarvittavat perustiedot menemättä kuitenkaan asian hienompiin yksityiskohtiin. Olen koonnut tekstin loppupuolelle myös kätevän listan yleisimmistä aineista, joita taidemaalari saattaa kohdata työssään. Kerron jokaisen aineen kohdalla sen käyttötarkoituksesta ja ominaisuuksista. Olen myös lisännyt perään englanninkieliset nimet, jotta oikeat putelit löytyisivät näppärämmin taidetarvikeliikkeen hyllystä.
Lataa laajempi 10-sivuinen opas
Öljyvärin ohentaminen – lyhyt oppimäärä
Akryyleillä maalatessa ohentaminen tehdään pääsääntöisesti vedellä, mutta öljyvärien kohdalla vesi ei tule kysymykseen – vesi ja öljy kun hylkivät toisiaan. Niiden sekoittaminen luo epätasaisen emulsion, jolla ei voi maalata. Poikkeuksena mainittakoon harvinaisemmat vesiohenteiset öljyvärit, jotka on erityisesti suunniteltu tähän tarkoitukseen. Perinteisten öljyvärien ohentamiseen vesi ei kuitenkaan käy. Niiden ohentamisessa käytetään sen sijaan erilaisia öljyjä ja liuottimia. Yleisimmät näistä ovat pellavaöljy ja tärpätti.
Maalausnesteen sekoittaminen
Kumpi edellä mainituista liuottimista sitten sopii paremmin öljyvärien ohentamiseen? Itse asiassa molemmilla on oma roolinsa maalaamisessa. Tärpätti ”kastelee” värin tehokkaasti ja kuivuu nopeasti. Öljy taas lisää värien loistoa ja tekee lopullisesta värikalvosta kestävämmän. Näin ollen taidemaalarit sekoittavat yleensä öljystä ja tärpätistä itselleen maalausnesteen eli ns. ”mediumin”, jonka täsmällistä koostumusta he voivat muutella teoksen eri vaiheissa.
Tärpätti tuo maalausnesteeseen juoksevuutta ja se nopeuttaa kuivumista. Tärpättiin sekoitettuna öljyväri muuttuu vesivärimäiseksi ja kuivuu käsittämättömän nopeasti. Jos nopea kuivuminen olisi ainoa kriteeri, tärpätti olisikin ihanteellinen ohennin. Valitettavasti tärpätti kuitenkin himmentää öljyvärejä ja tekee lopullisesta maalikerroksesta hauraan. Tästä syystä maalausnesteeseen sekoitetaan myös tilkka öljyä. Öljy auttaa säilyttämään värien loiston ja se tekee myös kuivuvasta värifilmistä vahvemman. Pelkällä öljyllä ohentaminen ei taas ole järkevää hitaan kuivumisen johdosta.
Maalausnesteen voi sekoittaa tärpätistä ja öljystä esim. suhteessa 2 : 1. Maalatessa kerroksittain, yleinen kaava on, että tärpätin määrää vähennetään koko ajan työn edetessä. Tällöin öljyn suhteellinen määrä seoksessa luonnollisesti kasvaa. Tämä on se kuuluisa ”fat over lean” -periaate. Eli alemmassa maalikerroksessa on aina vähemmän öljyä kuin päälletulevassa kerroksessa. Mikäli sääntöä ei noudata, saattaa maalipintaan syntyä halkeamia sen kuivuessa.
Yllä annettu sekoitussuhde ei ole mikään kiveen hakattu totuus. Toinen yleisesti käytetty sekoitussuhde on 1 osa tärpättiä 1:een osaan öljyä. Koska kyseinen sekoitus kuitenkin kuivuu hieman hitaammin, olen suosinut tässä kohtaa sekoitussuhdetta 2 : 1. Maalausnesteen reseptistä on olemassa monenlaisia versioita taidemateriaaleja käsittelevässä kirjallisuudesta. Itse asiassa niitä on valtavan paljon. Voisi sanoa, että tämä aihe on kasvanut melkein omaksi tieteenalakseen taiteilijoiden ja entisöijien parissa. Monet ovat myös kiinnostuneita menneiden mestareiden salaisista resepteistä. Nämä ovat sinänsä kiinnostavia juttuja, mutta jätän niiden käsittelemisen toiseen kertaan. Muistetaan nyt tavoitteemme: tärkeintä on päästä alkuun maalaamisessa! Jokainen voi toki omatoimisesti syventyä em. keskusteluun opittuaan perusasiat.
Hartsit nopeuttavat maalin kuivumista
Back to Basics. Tärpätti ja öljy muodostavat siis sekoituksen, jolla maalari voi jo maalata tauluja. Jos maalausnestettä haluaa kuitenkin vielä hieman tuunata, seuraava askel on lisätä joukkoon tilkka hartsia. Hartsi nopeuttaa seoksen kuivumista ja antaa lopulliselle maalifilmille kovan emalimaisen pinnan. Tähän tarkoitukseen löytyy monenlaisia aineita – sekä luonnollisia, että synteettisiä – mutta yksi perinteinen vaihtoehto on dammar-hartsi. Se on lehtipuista saatavaa luonnonhartsia, jota myydään nestemäisessä ja kiinteässä muodossa. Kiinteä dammar liuotetaan ensin tärpättiin ja vasta sitten sekaan kaadetaan öljy. Koska dammar-tuotteita on erilaisia, en uskalla antaa tässä annosteluohjeita. Täsmällinen sekoitussuhde on järkevintä katsoa pullon kyljestä tai kysyä asiasta taidetarvikeliikkeen myyjältä.
Taidemaalarin ainelista
Nyt kun öljyvärimaalaamisen perusteoria on hoidettu pois alta, voimme vilkaista muita tarjolla olevia apuaineita. Niiden tunteminen ei ole minusta mitenkään välttämätöntä – tiedän itse asiassa moniakin taiteilijoita, jotka luottavat työssään täysin tärpätin, pellavaöljyn ja dammarin muodostamaan pyhään kolminaisuuteen. Jos olet kuitenkin kiinnostunut kokeilemaan muita vaihtoehtoja, listastani on sinulle varmasti hyötyä.
Öljyt
Pellavaöljy (Linseed Oil)
Tärpätin ohella yleisin apuaine öljyvärimaalauksessa. Kuivuu melko hitaasti ja on väriltään hieman kellertävä. Myydään myös valkaistuna (Bleached Linseed Oil). Ohentaa väriä, poistaa siveltimen jäljet tarpeeksi käytettynä, lisää väriin kiiltoa. Keltaisen värivivahteensa takia, jotkut eivät sekoita pellavaöljyä esim. valkoiseen väriin. Pellavaöljyä myydään muihinkin tarkoituksiin, joten muista varmistaa että öljy on tarkoitettu maalaamiseen. Tällöin se on puhdistettua ja kylmäpuristettua. Huom! Pellavaöljyyn kastetut paperit tai kangasrätit voivat syttyä itsestään – kannattaa siis hävittää maalausjäte kannellisiin jäteastioihin (mieluiten metallisiin). Pellavaöljyllä on tapana tummua silloin kun maalausta pidetään pimeässä. Älä siis ihmettele, jos maalaus näyttää varastoinnin jälkeen ihan erilaiselta. Tämä prosessi ei kuitenkaan ole peruuttamaton – kun taulu tuodaan päivänvaloon, se alkaa jälleen vaalentua.
Unikkoöljy (Poppy Oil)
Vaalea öljy, kuivuu vielä safloriöljyäkin hitaammin. Sopii erityisesti märkää-märälle-maalaustekniikkaan, jossa työn täytyy pysyä ”auki” pitkään. Jos maalaat kerroksittain, unikkoöljyä ei tulisi käyttää aivan maalauksen alkuvaiheessa. Selvästi juoksevampaa tavaraa kuin esimerkiksi pellavaöljy. Unikkoöljykään ei kellastu vanhemmiten, joten myös sitä voi hyödyntää sinisten ja valkoisten värien ohentamisessa.
Saksanpähkinäöljy (Walnut Oil)
Vaalea, hieman rusehtava väri. Kuivuessaan kirkas, ei kellastu. Kuivuu selvästi nopeammin kuin muut öljyt. Oman kokemukseni mukaan oikein mukava maalausmediumi. Mukavan juoksevaa verrattuna paksumpiin öljyihin. Ainoina negatiivisina puolina mieleeni tulee saksanpähkinäöljyn korkeampi hinta ja huonompi säilyvyys verrattuna muihin öljyihin. Saksanpähkinäöljy härskiintyy helposti, joten sitä pitää säilyttää aina suljetussa purkissa ja suojattuna auringonvalolta. Purkkia voi pitää myös jääkaapissa pidentääkseen öljyn säilyvyyttä.
Standöljy (Stand Oil, Bodied Oil)
Kuumentamalla paksunnettua pellavaöljyä. Kuivuu hitaasti. Toimii kuten tavallinen pellavaöljy, mutta on selvästi rasvaisempaa ja antaa liukkaamman sivellintuntuman maaliin. Tasoittaa tehokkaasti siveltimenjäljet. Ei tulisi käyttää alempiin maalauskerroksiin. Vähemmän kellastava kuin tavallinen pellavaöljy.
LIUOTTIMET
Tärpätti (Turpentine)
Tärpätti on voimakastuoksuinen havupuiden pihkasta valmistettu neste, jota käytetään mm. öljyvärien ohentamiseen sekä pensseleiden puhdistamiseen. Tärpättiin voidaan sekoittaa lisäksi luonnonhartseja kuten dammaria. Parempi värinkostuttamiskyky kuin hajuttomilla tärpäteillä (lakkabensiinillä). Paksunee valon ja ilman vaikutuksesta. Tulisi säilyttää pullossa pimeässä tilassa, ei suositella pitkää varastoimista. Käytä värien ohentamisessa ensisijaisesti taideliikkeissä myytäviä tärpättilaatuja kuten ranskalaista tärpättiä – ne ovat paremmin tislattuja ja puhtaampia kuin muualla myytävät ns. ”perustärpätit”.
Ranskalainen tärpätti (French Turpentine)
Ranskalainen tärpätti on taidemaalaamiseen tarkoitettua erityisen puhdasta tärpättiä. Valmistetaan ranskalaisista männyistä (Pinus maritinus).
Mineraalitärpätti (White Spirit)
Suomenkielisestä nimestään huolimatta kyseessä on aivan toisen tyyppinen aine kuin tärpätti. Huomaa, että englanniksi tämä on ”spirit” eikä ”turpentine”. Mineraalitärpätti on maaöljystä jalostettu liuotin. Se ärsyttää ihoa ja aiheuttaa hengitettynä huimausta sekä päänsärkyä. Pellavaöljyyn sekoitettuna se myös aiheuttaa erityisen suuren syttymisriskin esim. räteissä/papereissa, joilla seosta on pyyhitty. Suositellaan käyttämään ainoastaan pensseleiden puhdistamiseen – tosin tähänkin on olemassa muita aineita, jotka saattavat olla terveellisempiä vaihtoehtoja.
Hajuton tärpätti (Odourless Mineral Spirits)
Mietohajuinen mineraalitärpätti, josta on poistettu vaarallisia aromaattisia yhdisteitä. Eräät lähteet suosittelevat käyttämään tätäkin vain pensselien puhdistamiseen – mutta henkilökohtaisesti pidän tätä liioitteluna. Olen itse maalannut aikanaan hajuttomalla tärpätillä ja ihan hyvin se vaikutti toimivan. Sitä paitsi markkinoilla on nykyään useampiakin öljyvärivalmistajien tekemiä hajuttomia tärpättejä, joten ne eivät voi olla kovin huonoja öljyvärin ohentimia. Jos päätät maalata mineraalitärpätillä, muista kuitenkin etteivät dammar ja muut luonnonhartsit liukene lainkaan kyseisiin aineisiin. Käytä tällöin alkydipohjaisia maalausnesteitä kuivumisen nopeuttamiseen. Muista myös, että mieto tuoksu ei vähennä aineen myrkyllisyyttä. Huolehdi siis riittävästä maalaustilojen tuuletuksesta myös hajutonta tärpättiä käyttäessäsi. Hajutonta tärpättiä myydään esim. nimillä Gamsol, Shellsol ja Sansodor.
Hartsit ja vernissat
Dammarhartsi (Dammar, Dammar gum, Dammar Resin, Dammar Varnish)
Lehtipuista saatavaa luonnonhartsia, jota myydään sekä nesteenä, että kiinteinä paloina. Liukenee tärpättiin (pyydä tuotekohtainen liuotusohje taidetarvikeliikkeestä). Nopeuttaa maalin kuivumista. Tekee kuivuneesta maalikalvosta kovan ja kiiltävän. Voidaan käyttää suojavernissan valmistamiseen, mutta tähän tarkoitukseen löytyy nykyään parempiakin vaihtoehtoja. Kellastuu jonkun verran vanhetessaan.
Mastik-hartsi (Mastic Resin)
Mastiksipistaasipuun pihkasta valmistettu luonnonhartsi. Kalliimpaa ja kovempaa kuin Dammar. Liukenee tärpättiin. Kellastuu ja tummenee hieman ajan saatossa, joten ei suositella käyttämään vernissan valmistukseen.
Loppuvernissa
Loppivernissalla (joskus myös tauluvernissa) tarkoitetaan suojakerrosta, joka levitetään täysin kuivuneen öljyvärimaalauksen pinnalle. Sisältää yleensä joko dammaria tai alkydiyhdisteitä. Vernissoja myydään nykyään sekä nesteenä, että spray-muodossa. Niitä on myös saatavilla kolmella eri kiiltoasteella: kiiltävä, matta ja satiini. Suojaamisen lisäksi loppuvernissan tehtävänä on tasoittaa maalipinnan kiiltävyyseroja ja antaa väreille syvyyttä. Öljyvärimaalausten väreillä on taipumuksena ”painua” kuivuessaan – loppuvernissan levittäminen kuitenkin palauttaa kauniisti värien loiston.
Loppuvernissaa voi myös valmistaa itse sekoittamalla Dammaria tärpättiin. Syntynyt sekoitus levitetään pensselillä tai esim. sienellä täysin kuivuneen maalipinnan päälle. Riippuen maalikerroksen paksuudesta, taulu on yleensä täysin kuiva vasta 1-2 vuotta valmistumisensa jälkeen. Liian aikainen vernissan levitys voi aiheuttaa mm. maalikerroksen halkeilua. Älä siis kiirehdi tässä työvaiheessa!
Välivernissa (Retouch Varnish)
Toisin kuin loppuvernissa, välivernissan voi levittää taulun pintaan jo kun maali on kosketuskuivaa. Nimensä mukaisesti sitä käytetään siis eräänlaisena välivaiheena, kun tarkoitus esimerkiksi tasata maalipinnan kiiltoeroja tai jatkaa jo hieman kuivunutta työtä. Voidaan myös käyttää taulun suojaamiseen ennen varsinaista loppuvernissaa. Välivernissaa voi valmistaa itsekin liuottamalla Dammaria tärpättiin.
Alkydit (Alkyd, Alkyd Medium)
Alkydit ovat synteettisiä hartseja, joita käytetään maalin sidosaineena. Ne ovat siis tavallaan dammarin keinotekoisia vastineita. Maaliin lisätty alkydi nopeuttaa maalin kuivumista ja lisää seoksen läpikuultavuutta. Kuivuessaan alkydit antavat maalille kovan puolikiiltävän pinnan. Useimpien alkydinesteiden väitetään olevan kellastumattomia, mutta suhtaudun itse hieman varautuneesti tällaisiin väitteisiin. Mielestäni voidaan kuitenkin sanoa, että alkydimaalausnesteet kellastuvat pahimmillaankin huomattavasti vähemmän kuin esim. pellavaöljy. Alkydimaalausnesteitä myydään mm. kauppanimillä W&N Liquin, Gamblin Galkyd, Talens Alkyd Medium ja Daler-Rowney Alkyd Flow Medium.
Maalarin Muita aineita
Gesso
Perinteisesti liitupitoinen valkoinen pohjustusaine maalauskankaalle. Nykyään saatavilla myös mustana tai täysin värittömänä. Kun ostat taidetarvikeliikkeestä valmispohjan, se on luultavasti pohjustettu juuri gessolla. Gesso sisältää väriaineen lisäksi liimaa (perinteisesti jänisliimaa), joten se kiinnittyy tehokkaasti kaikenlaisiin karkeisiin pintoihin. Gesson muodostamasta pinnasta tulee kellastumaton, joustava ja imevä. Gessolle voi maalata myös esim. akryyliväreillä.
Sikkatiivit
Fiksatiivispray (Fixative)
Käytetään hiilipiirroksen ”kiinnittämiseen” luonnosteluvaiheessa. Lyijykynää ei joidenkin maalausoppaiden mukaan kannata käyttää kankaalle piirtämiseen, sillä sen sisältämä grafitti saattaa tulla läpi maalikerroksesta myöhemmin. Monet maalarit käyttävät silti lyijykynääkin – en siis osaa sanoa, onko kyseessä fakta vai pelkkä urbaani legenda. Hiili on joka tapauksessa erinomainen luonnosteluväline, jota itse suosittelen kokeilemaan. Hiilellä saa tehtyä ihanan vivahteikasta jälkeä. Hiiltä on myös helppo levittää tärpätillä, jolloin sillä voi ikään kuin maalata luonnoksen.
Jos tahdot lukea lisää maalausaineista, lataa tekemäni 30 aineen lista täältä.
