Päätin tänä kesänä ottaa urallani tärkeän askeleen kohti unelmiani ja muutin suurempaan maalausstudioon. Päätös ei ollut ihan kivuton, eikä pohjaton inhoni muuttoja kohtaan todellakaan helpottanut asiaa. Nyt kun pöly on laskeutunut ja olen päässyt kiinni itse työhön, voin kuitenkin sanoa, että muuttaminen toden totta kannatti. Sekä tuotteliaisuuteni, että motivaationi ovat parantuneet merkittävästi muuton jälkeen.
Positiivisen kokemukseni myötä haluan kannustaa kaikkia taiteilijaksi aikovia hankkimaan itselleen toimivan työtilan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa urallaan – tällä on valtavan suuri merkitys kehittymisen kannalta. Kerron tässä postauksessa oman tarinani kautta, millä tavalla ajattelen hyvän työtilan vaikuttavan taiteen tekemiseen.
Muuton myötä olen alkanut ymmärtää, kuinka paljon toimiva työtila vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Asiat tuntuvat yhtäkkiä valtavasti kevyemmiltä. Maalaan enemmän kuin ennen, tunnelma on rennompi ja työ luistaa kaikin puolin paremmin. Huomaan muutoksen heti uuteen tilaan astuessani. On ihanaa saapua paikalle tietäen, että kaikki työvälineet odottavat nyt valmiina omilla paikoillaan. Pääsen heti aloittamaan maalaamisen, eikä minun tarvitse käyttää aikaa minkäänlaisiin valmisteluihin. Ei muuta kun haalari päälle ja maalia sekoittamaan!
Juuri tämä kai työhuoneen tarkoitus onkin – madaltaa aloittamiskynnystä, vähentää järjestelyiden tarvetta, virtaviivaistaa prosessia. Asia tuntuu nyt itsestään selvältä, mutta rehellisesti sanottuna se pääsi välillä melkein unohtumaan minulta. Vanha työhuoneeni oli loppuvaiheessa niin ahdas, että rupesin jo välttelemään sinne menemistä. Enkä tarkoita ”ahtaudella” mitään huonoa feng shuita – tarkoitan, että siellä ei kirjaimellisesti mahtunut enää liikkumaan. Taulupinot nurkissa olivat kasvaneet niin suuriksi, että niiden välistä piti oikein puristaa itsensä sisään. Maalaamista ei voinut kuvitellakaan ilman muutamaa erää taulutetristä.
Muutto tuli siis aikalailla viimeisellä hetkellä. Jälkikäteen harmittaa, että olin lykännyt päätöstä niinkin pitkään. Muistan uskotelleeni itselleni, että uuden tilan kaipuu oli muka pelkkää turhamaista mukavuudenhalua. Höpö höpö – taisin vain pelätä muutosta. Tosiasia oli se, että tuotteliaisuus siinä jo alkoi kärsimään. Ja motivaatio siinä samalla. Eihän ketään huvita mennä töihin sellaiseen paikkaan, missä ensimmäisenä odottaa kamala järjestelyurakka – sehän on tuplatyö silloin.
Tilaa työskennellä omaan tyyliin
Nyt minulla on tilaa enemmän kuin tarpeeksi – sitä on noin kolme-neljä kertaa enemmän. Kaikelle löytyy nyt se ”oma paikka”. Käytössäni on maalaustila, sosiaalitila, vessa ja erillinen vesipiste pensselien pesuun. Lisäksi täältä löytyy kaksi varastoa maalauspohjille ja muille maalaustarvikkeille. Kaiken lisäksi uudella studiolla on vieläpä yksi ylimääräinen huone näyteikkunalla. Saan siis tulevaisuudessa asettaa töitäni näytille täällä. Aika kiva plussa taiteilijalle.
Nautin täysin rinnoin myös mahdollisuudesta maalata useampia tauluja saman aikaisesti. Tämä on minulle hyvin luontainen työskentelytapa. Pidän siitä, ettei yhtä teosta tarvitse pakotttaa loppuun asti – että sen voi jättää seisoskelemaan seinää vasten ja siirtyä välillä maalaamaan jotain ihan muuta. Vaihtelu virkistää tässäkin lajissa – se saa homman tuntumaan taas freesiltä. Mieli saa uudenlaisia virikkeitä. Vaihdon jälkeen, teen toista työtä aikani ja palaan sitten takaisin vanhan pariin – mutta vasta sitten kun koen oikeasti olevani valmis.
Oikean hetken koittaessa on hauskaa katsella rivissä seisovia seinäruusuja. Yleensä joku maalauksista osuu erityisesti silmääni. Valkkaan mielitiettyni ja nostan sen telineelle. Fiilistelemme hetken yhdessä, sitten tiedän mistä aloitan. Yleensä tässä rituaalissa ei mene kauaa, olenhan katsellut töitä jo monta päivää muita tauluja maalatessani. Luulen, että alitajuntani työstää tauluja tänäkin aikana. Näin työskentelyni jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin
Uusi työtila on opettanut minulle paljon itsestäni ja tavastani työskennellä. Se on tehnyt näkyväksi asioita, joita en ole ennen huomannut itsessäni. Olen yllättynyt, kuinka paljon nautin hyvästä järjestyksestä. Olen yllättynyt, miten paljon työmatkat ovat verottaneet voimiani aiemmin ja miten paljon energiaa nyt säästyy. Olen myös yllättynyt, kuinka tärkeää minulle on saada liikkua ja vaihtaa paikkaa studiolla – liikkuminen tilasta toiseen auttaa mieltä jäsentämään eri työvaiheita. Kaikki nämä elementit tuovat nyt valtavasti iloa ja rentoutta tekemiseeni.
Minä olen oppinut tämän kaiken kantapään kautta, mutta kaikkien ei onneksi tarvitse. Sinä voit olla fiksumpi ja edetä asiassa suoraviivaisemmin. Minä kannustan hankkimaan oman työtilan taiteiluun mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Pidän tätä yhtenä tärkeimmistä asioista, joilla aloitteleva taiteilija voi nopeuttaa omaa kehittymistään. Se lisää onnistuneita maalaustunteja viikossa – alussa se on kullan arvoista. Kannustan myös kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä ja omia tarpeitaan tilaa etsiessä. Kunnollisen työtilan hankkiminen ei todellakaan ole liikaa pyydetty, jos haluaa tehdä taidetta tosissaan.
Kuinka aikaisin on ”mahdollisimman aikaisin”? Ja mitä tarkoitan taiteen tekemisellä ”tosissaan”? Ajattelen, että siinä vaiheessa kun työskentely alkaa vetämään puoleensa päivittäin, on jo korkea aika miettiä oman työtilan hankkimista. Mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni, ei asiaan ole yhtä ja
oikeata vastausta. Minusta tässä on hyvä seurata omaa intuitiota, yleensä se tietää aika hyvin mitä sinun pitää tehdä. Muista myös olla rehellinen itsellesi: kysy itseltäsi kuinka paljon haluat taiteilijaksi? Onko se todella se tie, jonka haluat valita?
Taiteen pyhättö
Työtilan hankkimisen ei tarvitse aina tarkoittaa erillistä vuokratilaa. Kotona tekeminenkin on ihan OK vaihtoehto, jos asialle saa omistettua erillisen huoneen. Mielestäni tärkeintä olisi, että taulupohjat ja maalit voisi säilyttää paikoillaan niin, että tilaan saapuessaan pääsisi heti aloittamaan taiteen tekemisen. Tämä vähentää turhaa säätöä ja stressiä. Alussa kun tekemisellä ei ole vielä vahvaa rutiinia, on tärkeää tehdä asiat itselleen helpoksi. Tämä pätee aika moneen muuhunkin asiaan.
Minusta työtila pitäisi aina pyhittää vain taiteen tekemiselle. Tila ei siis saisi olla muussa käytössä – ei kodinhoitohuoneena, ei varastona, eikä yleisenä sekatyöhuoneena. Tällä neuvolla ei ole mitään mystistä tarkoitusperää – ajatus on hyvin käytännöllinen. Taide on hyvä erottaa muusta arjesta selvällä raja-aidalla. Etätyöläisiäkin neuvotaan usein tekemään selvä raja työhuoneen ja muun kodin välille. Näin työt eivät pääse valumaan muualle kotiin ja toisaalta vapaa-ajan askareet odottavat työpäivän päättymiseen asti.
Tällaiset fyysiset raja-aidat helpottavat meitä erottelemaan asiat myös mielessämme. Kun taiteelle on omistettu oma tila, sinne astuttaessa päänuppikin menee heti oikeaan moodiin. Mieleen ei esimerkiksi pompsahda yhtäkkiä pyykkikoneen tyhjääminen tai kirjahyllyn järjesteleminen. Kodin askareet pysyvät
poissa taiteen pyhätöstä. Näin opit keskittymään työtilassasi vain ja ainoastaan taiteiluun. Työhuoneessasi sinulla on lupa unohtaa arjen haasteet, rauhoittua ja saada kosketus sisälläsi viriävään luomisvoimaan.
